Digikamerat ja puhelimet ovat tehneet kuvaamisesta nopeaa ja helppoa, mutta moni harrastaja haluaa silti kokeilla filmiä. Filmikuvauksessa jokainen ruutu maksaa jotain, joten kuvia tulee mietittyä tarkemmin. Lisäksi kuvien näkeminen vasta kehityksen jälkeen tuo kuvaamiseen odotusta, jota digitaalisessa maailmassa ei ole. Kokosimme tähän, mitä aloittelijan kannattaa tietää ennen ensimmäistä filmirullaa.
Millainen kamera aloittelijalle?
Yleisin filmikoko on 35 millimetrin kinofilmi, jolle on valmistettu valtava määrä kameroita. Pienet kompaktikamerat hoitavat tarkennuksen ja valotuksen itse, joten niillä pääsee alkuun helposti. Filmijärjestelmäkamerat taas antavat mahdollisuuden säätää aukkoa ja suljinaikaa itse ja vaihtaa objektiivia.
Käytettyä kameraa ostaessa kannattaa tarkistaa ainakin, että suljin laukeaa eri suljinajoilla, filmin siirto toimii, objektiivi on puhdas ja takakannen valotiivisteet ovat ehjät. Monessa vanhassa kamerassa on valotusmittari, joka tarvitsee pariston. Selvitä siis, millaista paristoa kamera käyttää ja onko sitä yhä saatavilla.
Filmin valinta
Filmejä on värinegatiivi-, mustavalko- ja diafilmejä. Aloittelijalle värinegatiivi on yleensä helpoin, sillä se sietää jonkin verran virheitä valotuksessa. Mustavalkofilmi on hyvä valinta, jos haluat keskittyä valoon, varjoihin ja sommitteluun. Diafilmi vaatii tarkkaa valotusta, joten se kannattaa jättää myöhemmäksi.
Filmin herkkyys ilmoitetaan ISO-lukuna samaan tapaan kuin digikameroissa. ISO 100 tai 200 sopii aurinkoisille päiville, kun taas ISO 400 on monipuolinen vaihtoehto vaihteleviin olosuhteisiin ja sisätiloihin. Toisin kuin digikamerassa, herkkyyttä ei voi vaihtaa kesken rullan, joten valinta kannattaa tehdä sen mukaan, missä aiot kuvata.
Valotus ilman näyttöä
Filmikamerassa et näe kuvaa heti, joten valotuksen on osuttava kohdalleen jo kuvaushetkellä. Jos kamerassa on toimiva valotusmittari, voit luottaa siihen. Jos ei ole, apuna toimii erillinen valotusmittari tai puhelimen valotusmittarisovellus. Vanha nyrkkisääntö auttaa myös: kirkkaassa auringonpaisteessa aukolla f/16 suljinajaksi sopii suunnilleen yksi jaettuna filmin ISO-luvulla.
Värinegatiivifilmillä on yleensä turvallisempaa valottaa hieman yli kuin ali, koska alivalotetuista varjoista on vaikea saada yksityiskohtia esiin. Kirjoita halutessasi muistiin, millä asetuksilla kuvasit. Kun kuvat tulevat kehityksestä, näet, mitkä valinnat toimivat.
Kuvaamisen jälkeen: kehitys ja skannaus
Kun rulla on kuvattu, se kelataan takaisin kasettiin ennen kuin kameran takakansi avataan. Sen jälkeen filmi viedään kehitettäväksi. Värinegatiivit kehitetään yleensä C-41-prosessissa, ja monet laboratoriot tarjoavat kehityksen yhteydessä myös skannauksen, jolloin saat kuvat käyttöösi digitaalisina tiedostoina. Mustavalkofilmin kehittämistä moni harrastaja opettelee myös itse.
Negatiivit kannattaa säilyttää huolella, sillä ne ovat kuvien alkuperäinen tallenne. Pidä ne arkistotaskuissa kuivassa ja viileässä paikassa poissa auringonvalosta. Lisää vinkkejä kuvien säilyttämiseen ja digitointiin löydät artikkelistamme vanhoista valokuvista.
Filmikuvaus ei korvaa digitaalista kuvaamista, mutta se opettaa katsomaan ja odottamaan. Moni huomaa, että hitaampi tahti näkyy myöhemmin myös digikuvissa, kun jokaista painallusta tulee mietittyä hetken pidempään. Lisää ajatuksia harrastuksen aloittamisesta löydät sivultamme valokuvausharrastus.